Kuntoilu laajasti ymmärrettynä kattaa kaiken sellaisen toiminnan, joka kohentaa harrastajansa henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Suppeasti tarkasteltuna kuntoliikunta on terveysliikuntaa ja merkitsee harrastajansa fyysisen kunnon kohentamista, eli mitattavissa olevien muutosten aiheuttamista omaan elimistöön ja sen toimintaan.
Melonnalla on perusliikuntamuotoja - hiihto, pyöräily, juoksu ja uinti - tukeva rooli, koska aktiivinen melontakausi on Suomessa melko lyhyt. Pelkästään melomalla ei pystytä elimistöä kuormittamaan riittävästi ja riittävän monipuolisesti, joten melojan kannattaa harjoittaa peruskestävyyttä juosten, hiihtäen ja pyöräillen. Melojalta edellytetään lisäksi varsin vahvaa harjoitustaustaa, ennen kuin käsien ja ylävartalon lihaksisto tarjoaa riittävät edellytykset keskeisverenkierron kuormittamiseen ja lajikohtaiseen voimaharjoitteluun.
Melonta kehittää harrastajansa elimistöä lähinnä keskeis- ja ääreisverenkierron alueilla. Ääreisverenkierron muutokset kohdistuvat ylävartaloon ja käsiin. Lihaskunto paranee erityisesti melontaliikkeeseen osallistuvissa lihaksissa. Lihaskestävyyden harjoittaminen onnistuu hyvin uimalla ja kestävyyspainoitteisin kuntosaliharjoittein. Varsinaisessa voimaharjoittelussa painopiste on kestovoiman ja voimakestävyyden kehittämisessä. Retki- tai kuntomelonta ei ole voimailulaji, mutta ilman riittävää voimatasoa ei melonta voi olla teknillisesti hyvää ja etenemistahti reipasta.
Kuntoliikunta ja kuntomelonta eivät ole pelkästään fyysisen kunnon kohottamista kilometrejä keräämällä, vaan se on myös "akkujen" laatamista liikkumalla puhtaassa luonnossa, raikkaassa ilmassa ja vailla kiirettä jonnekin.