Olipa kerran aika jolloin ei Suomessa ollut melontaseuroja. Ensimmäiset merkinnät suomalaisesta melontatoiminnasta löytyvät 1600 luvulla Mustion maatalousoppilaitoksen ja siellä opettajana toimineen Antti Chydeniuksen kohdalta. Ensimmäinen merkintä järjestäytyneestä melontatoiminnasta löytyy Helsingin Soutuklubin historiasta, missä toimi 1890 -luvulla muutaman vuoden ajan melontajaosto.
Sunnuntaina elokuun 9. päivänä 1925 järjestettiin klo 13:00 Topeliuksenkadun varrella sijainneessa (punainen tiilitalo vastapäätä Naistenklinikkaa) ruotsinkielisessä kansakoulussa kokous, mihin osallistuivat DI P Hellner, DI R F Riska, neiti Berg, herra G Nyqvist, osastopäällikkö E Berlin, konttoriharjoittelija E Vennman, konerasvari L Johansson ja päällysmies J Söderström. Valtakirjan välityksellä kokoukseen osallistuivat FM L Backman ja insinööri V Riska.
Kokousväki muodostui melojista, jotka olivat säilyttäneet Humallahden rannoilla kajakkejaan ja jotka olivat tulleet miettineeksi melontaseuran perustamista. P Hellner esitteli ehdotuksen perustettavan seuran säännöiksi ja totesi puheenvuoronsa aikana, ettei Suomessa ole ensimmäistäkään melontaseuraa ja ehdotti ensimmäisen sellaisen perustamista.
Eräät kokousosanottajista olivat käyneet neuvotteluja kaupungin viranomaisten kanssa tontin saamisesta mahdollisesti rakennettavaa kanoottivajaa varten. Viranomaiset olivat katsoneet Pohjoisen Humalluodon soveliaaksi mahdollisesti perustettavaa seuraa varten. Pohjoiset Humalluodot olivat tuolloin luonnostilassa muodostuen neljästä erillisestä kallioluodosta. Luodoille kuljettiin pukkilaitureita ja kiviä pitkin koska Rajasaarenpengertä ei silloin vielä ollut olemassa.
Kokouksessa mukana ollut neiti Berg tiedusteli onko perustettava yhdistys tarkoitettu vain melontataitureille vai olisiko siinä tilaa myös tavallisille ihmisille. Neiti Berg ehdotti, että seuran tulisi järjestää myös retkiä, joille myös hitaammat ja vähemmän taitavat jäsenet voisivat osallistua. Kokouksen puheenjohtajaksi valittu P Hellner otti kokouksen käsiteltäväksi seuran nykykielellä sanotun toiminta-ajatuksen. Hän totesi, että seuran laajentamisen vuoksi pitäisi järjestää retkiä, mutta seuran "kelpoisuuden osoittamiseksi" tulisi järjestää myös kilpailutoimintaa. Hän totesi, ettei sellainen seura, joka panostaa vain kilpailutoimintaan ole kehityskelpoinen eikä seuran, jonka ohjelmaan sisälly kilpailutoimintaa jaksa herättää ulkopuolisten kiinnostusta.
Näiden keskustelujen jälkeen ja sääntöjen tultua esitellyiksi, kokous päätti perustaa melontaseuran, jonka nimeksi tuli Helsingfors Kanotklubb rf ja viralliseksi kieleksi ruotsin kieli. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin P Hellner. Suomeen oli perustettu ensimmäinen melontaseura.