Kuntomelonta
Kuntoilu laajasti ymmärrettynä kattaa kaiken sellaisen toiminnan, joka kohentaa harrastajansa henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Suppeasti tarkasteltuna kuntoliikunta on terveysliikuntaa ja merkitsee harrastajansa fyysisen kunnon kohentamista, eli mitattavissa olevien muutosten aiheuttamista omaan elimistöön ja sen toimintaan.
Melonnalla on perusliikuntamuotoja - hiihto, pyöräily, juoksu ja uinti - tukeva rooli, koska aktiivinen melontakausi on Suomessa melko lyhyt. Pelkästään melomalla ei pystytä elimistöä kuormittamaan riittävästi ja riittävän monipuolisesti, joten melojan kannattaa harjoittaa peruskestävyyttä juosten, hiihtäen ja pyöräillen. Melojalta edellytetään lisäksi varsin vahvaa harjoitustaustaa, ennen kuin käsien ja ylävartalon lihaksisto tarjoaa riittävät edellytykset keskeisverenkierron kuormittamiseen ja lajikohtaiseen voimaharjoitteluun.
Melonta kehittää harrastajansa elimistöä lähinnä keskeis- ja ääreisverenkierron alueilla. Ääreisverenkierron muutokset kohdistuvat ylävartaloon ja käsiin. Lihaskunto paranee erityisesti melontaliikkeeseen osallistuvissa lihaksissa. Lihaskestävyyden harjoittaminen onnistuu hyvin uimalla ja kestävyyspainoitteisin kuntosaliharjoittein. Varsinaisessa voimaharjoittelussa painopiste on kestovoiman ja voimakestävyyden kehittämisessä. Retki- tai kuntomelonta ei ole voimailulaji, mutta ilman riittävää voimatasoa ei melonta voi olla teknillisesti hyvää ja etenemistahti reipasta.
Kuntoliikunta ja kuntomelonta eivät ole pelkästään fyysisen kunnon kohottamista kilometrejä keräämällä, vaan se on myös "akkujen" laatamista liikkumalla puhtaassa luonnossa, raikkaassa ilmassa ja vailla kiirettä jonnekin.
Kanoottipoolo
Kanoottipoolo on nopeatempoinen joukkuepeli, joka on saanut alkunsa allaspelinä koskimelojien tarpeesta kehittää talvikaudella kanootinkäsittelytaitojaan. Poolon Englantilaista versiota jota pelataan viisihenkisin joukkuein. Kesäkaudella ottelut pelataan pääosin avovedessä ja talvikaudella uimahallissa. Laji edellyttää hyvää kanootinhallintataitoa, pelisilmää ja kohtalaisen hyvää kuntoa. Joukkueet käyttävät kolmimetrisi kajakkeja ja pyrkivät saamaan pallon maaliin, joka on kahden metrin korkeudella vedenpinnasta roikkuva yhden neliömetrin kokoinen reunuksin rajattu alue.
Saksalaisessa versiossa, joka on jäänyt viime vuosina englantilaisen poolon varjoon on pelikentän koko jalkapallokentän luokkaa, pelaajia 9 per joukkue ja kajakit selvästi suurempia ja nopeampia. Kentän koon vuoksi peli on mahdollista vain luonnonvesistössä.
Kentällä on samanaikaisti kymmenen pelaajaa. Joukkueeseen kuuluu maalivahti, kaksi hyökkääjää ja kaksi puolustajaa. Ottelussa on kaksi kymmenen minuutin erää. Palloa syötetään käsin heittämällä tai melalla vippaamalla. Palloa kuljettavan pelaajan saa taklata kumoon, joten eskimopyörähdys on lajin perustaito.
Kanoottipoolon luonteeseen kuuluvat tiukat kaksinkamppailut. Loukkaantumisilta välttymiseksi on jokaisella pelaajalla oltava kasvosuojallinen kypärä ja iskuilta suojaavat melontaliivit.
Suomessa kanoottipooloa pelataan miesten, naisten ja junioreiden sarjoissa. Kanoottipooloa on Suomessa pelattu jo 20 vuotta ja maajoukkue on osallistunut tärkeimpiin kansainvälisiin turnauksiin viimeisen kymmenen vuoden aikana, ollen mukana myös lajin ensimmäisessä MM-turnauksessa Englannissa 1994.
Ratamelonta
Ratamelonta on eräs fyysisesti vaativimmista kestävyyslajeista koko urheilun kirjossa. Melonnassa veden kulkuvastus asettaa suuret vaatimukset ylävartalon kestävyys- ja voimaominaisuuksille. Laji on kuulunut vuodesta 1936 olympialaisten ohjelmaan ja on selviö, että laji näin ollen edellyttää kovaa ympärivuotista harjoittelua, mikäli mielii menestyä. Laji edellyttää harrastajaltaan nopeutta, kestävyyttä, voimaa, hyvää tasapainoa ja erinomaista melontatekniikkaa. Ratamelonnassa käytetään sekä kajakkeja ja kanadalaiskanootteja.
Ratamelonnassa kilpaillaan 200, 500, 1000 ja 5000 (tai 10 000) metrin matkoilla. Näistä olympialajeja ovat 500 m ja 1000 m ja vain osa lajeista on edustettuna. MM-kisoissa kilpaillaan lisäksi myös 200 metrillä. Lyhyet kilpailumatkat eli 200 m, 500 m ja 1000 m käydään yhdeksän melojan voimin noin 9 metriä leveillä poijutetuilla väylillä. Pitkät kilpailumatkat - 5000 m ja 10 000 m - melotaan kierroskilpailuna yleisön edessä ja ne tarjoavat ajoittain kiihkeitä lähikamppailuja päätyen ajoittain melojan kaatumiseen.
Ratamelonnassa kanoottityyppejä on kahta mallia, nimittäin kajakki (K) ja kanadalaiskanootti (C). Näistä kajakki on läntisissä melontamaissa suositumpi kuin kanadalaiskanootti kun taasen itäeuroopan maissa ja Saksassa kanadalaismelonnalla on vankka asema ja myös arvostus. Suomessa melonta onkin 1980 -luvun loppupuolelta alkaen keskittynyt lähes yksinomaan kajakkilajeihin. Sekä kajakki- että kanadalaiskanooteissa kilpaillaan yksiköissä (K-1, C-1), kaksikoissa (K-2, C-2) ja neliköissä (K-4, C-4).
Ratamelonta kuuluu Suomessa menestyneisiin kesäolympialaisten lajeihin ja sanotaanhan, että melojat pelastivat Helsingin olympialaiset vuonna 1952.